Keltainen päivä

Sunny Yellow Flowers

Kotikatu - Homestreet

On tähän taas totuttelemista

1) Ihmiset ajaa ajovalot päällä keskellä kirkasta päivää
2) (Omat) lapset juoksee aataminasuissa pitkin pihaa ja pissii puskiin
3) Täällä on V I H R E Ä Ä. Jos pikkasen kuvittelee, luulisi olevansa sademetsässä (paitsi että...)
4) Kesä on kylmä. Kaksikymmentä astetta ei riitä. Sori
5) Kännisiä ihmisiä örisee ja haisee R-kioskeilla ja Assan Alepassa
6) Bussilla pääsee kulkemaan paikkaan kuin paikkaan. Jos sietää oksennuksen hajua
7) Ystävien määrä ällistyttää! Dubaissa on tottunut, että ehkä kahdelle-kolmelle ihmiselle voi soittaa kahvikutsun. Nyt päivät täyttyy tapaamisista ja lämpimistä halauksista
8) Salmiakki on IHANAA. Ja punajuurisalaatti. Ja siideri. Ja lenkkimakkara. Ja mansikat. Ja ja ja... Voi itku kuinka äkkiä viisi menetettyä kiloa tulevatkaan takaisin :(
9) Taivas on sininen ja valkoinen
10) Ihmiset halailee ja pussailee keskellä kirkasta päivää, kaiken kansan nähden. Rakkaus näyttää kauniilta

Huomenna ystävän mökille. Yön, ehkä parin, jälkeen tarkastelemaan toisen ystävän perjantaisen hääpaikan maisemia ja valo-olosuhteita. Sitten ajamaan lapsia mökille. Yön jälkeen Turkuun, jossa kolmannen ystävän pikainen tapaaminen. Turun iltaelämä. Aamulla morsmaikun kuvausta ja illanmittaan sormustenvaihdot, valat, pusut, häävalssit ja sen sortin toimitukset. Seuraavana päivänä ehkäpä Yyterin hiekkarannoille katselemaan kiekon lentoa.
Ja tapaamaan vanhoja (onko heitä?) kamuja ehkä muutaman juotavan kera. Maanantaina-keskiviikko EI KALENTERIMERKINTÖJÄ(!) Tosin sain älynväläyksen käyttää Finnairin pisteeni Pietarin/Riikan/Varsovan tms. paripäiväiseen reissuun.

Vaihtoehtoisesti kuvailen pääkaupunkiseutua. Leikin turistia.

Keskiviikkona mökille lapsia poimimaan. Seuraavana päivänä Tampereelle neljättä ystävää tapaamaan. Tostaina/perjantaina ehkäpä vanhojen opiskelukavereiden treffit? Lauantaina suvun seurana viikoksi Kreikkaan. (Ei tarkempia suunnitelmia toistaiseksi). Viikon päästä takaisin ja seuraavana päivänä Ouluun tai Kuusamoon; pari päivää parisuhdepatikkaa ja kauniita maisemia. Torstaina Turkuun ja DBTL. Ihan vain tätä miestä kuullakseni :) Sitten pitäisi saada lapset Naantaliin. Vuorossa kylpylää, Muumimailmaa. Ajelu pääkaupunkiseudulle, vanhempien luona piipahdus ja paluu arkeen ja veivin kampeen hiekkalaatikolle.

Ei käy aika pitkäksi, luulisin

Matkaan taas lähden nyt

Aamutuimaan kotia kohti. Tai siis kotiahan ei enää ole. Vain maa pohjoinen. Lento Frankfurtin kautta, jossa odottelua lasten kanssa sellaiset seitsemän tuntia.

Ei tunnu missään.

(Suggestoterapiani ei valitettavasti nyt taida auttaa)

Huomisesta etiäppäin tavattavissa (Pasin) numerosta
+358-40-5864399


Tiritombaa

Mihin katosi kesäkuu?

Ei voi olla mahdollista, että kesäkuun viimeisiä päiviä vedellään. Hurja on tahti Koposella. Pitäisi pikkuhiljaa ruveta miettimään, mitä pakataan matkalaukkuihin. Töissä pitäisi kaikki saada siihen kuntoon, että kehtaa jättää jälkeensä kuukaudeksi. Ystävät jaksavat ottaa laiskaan yhteyttä ja täyttää oma-aloitteisesti lomakalenteria. Montaa päivää ei jää pilvien tuijotteluun.

Kuukaudessa on taas tapahtunut kaikenlaista. Lasten koulut ja kerhot alkaa olla lopuillaan ja kaikenmoista kissanristiäistä pukkaa kalenteriin. Nuutin koulukonsertti oli aika suloinen. Meidän poika oli oman luokkansa karhu. Oli se sentään jotakin. Suurin osa luokasta esitti joko jokea, metsää tai rämettä...

Opettaja jaksoi kehua Nuutin koulumenestystä. On kuulemma luokan paras oppilas. Ja mikä erityisesti minua ilahdutti, oli se, että poika auttaa kavereita kun on omat kouluvihkonsa täyttänyt. Mistä tuli ihan suunnattoman paha omatunto. En ole pojan harjoituskirjoihin vilkaissut viikkokausiin. Kun illalla tulee kotiin seitsemän jälkeen, ei oikein tahdo innostua ensimmäisenä porkkanoiden yhteen- ja vähennyslaskuista. Nuppurainen on saanut jonkun ihmeen piirrustusbuustin. Jäljittelee kaikkea, mitä kirjoista vastaan kävelee. Kestosuosikkeina (tietysti) dinosaurukset ja raketit. Aku Ankan lukemisen lisäksi suurta riemua tuottaa edelleen uiminen. Haastaa uima-altaalla aikuisia iltapuhteekseen. Räpylät jalassa saattaa voittaakin.

Vella on oma pomppuinen itsensä. Hymyilee ja pomppii. Ja höpöttelee vallan kamalasti. Suomea ja englantia. On niin prinsessaa, niin prinsessaa. Ja tekee herkkiä havaintoja ympäristöstään. Rakastaa piirtämistä, vaikka paljon kukkia kummempaa ei paperille synny.

Töistä puheenollen: meillä oli aika mielenkiintoinen kesäkuun alku. Oltiin kuvaamassa Mall of the Emiratessa ja Deira City Centerissä Clarens-meikkijätin promotilaisuudessa. Kuvia kertyi kuuden päivän aikana tuhatkunta. Kolmeen pekkaan kuvattiin ja käytiin tappelua kamerasta.

Mitäs muuta. Hellettä piisaa. Lämpömittari kiipeää 40 paremmalle puolelle, huomattavan kosteuden kera. Saunaa ei ole ikävä. Salmiakkia ja ruisleipää kylläkin.

Dubai uutisissa

Ystävältä Suomesta tuli huolestunut viesti, että ollaanko kunnossa. Joku on siepattu kuulemma jossain.

Pikainen vilkaisu Hesariin. Nokialaisia ja kolmin kappalein kalastusreissulta. Aina on vitsailtu, että Iranin suuntaan ei kannata lähteä veneilemään.

Voi hitsi. Ketähän pojat ovat? Tämän siitä saa kun vaimot karkaa kesää Suomeen ja äijät jäävät leskiksi.

Toivottavasti vitsinheitto ei ole tilanteeseen liian kevyttä.

Lisäuutisia odotellessa.

Kirpputori arabialaisittain

Tupsahti tuossa mainos, että kulmakunnilla pidetään rehellinen kirpputori. "Ihanaa!", mietin minä. Ekologisia arvoja, kertakäyttökulutuksen vastarinta... Vaan millä täkyllä täkäläiset saada ostamaan käytettyä tavaraa?

"Always wanted your neighbour's things? Here's your change!"

Meidän viikonloppuihin on tullut mukavasti elämää. Viime viikonloppuna oltiin Hatta Pool'seilla (ensimmäistä kertaa) ja oli aika makea paikka. Kallion koloissa oli makoisaa uida virkistävän viileässä vedessä. Nyt perjantaina taas käytiin päiväseltään snorklailemassa Fujheirassa. Vedenalainen maailma oli parempi kuin muistinkaan. Näin seepian ja kaksi black-tip haita, niiden muiden sinttien ja eväkkäiden lisäksi (jumalattoman kokoisia papukaijakaloja). Tuli ikävä sukeltamaan.

Illalla Barastiin tanssaamaan. Kuinka sitä jaksaakin tällä iällä vielä heilua tauotta neljättä tuntia niin, että vaatteet liimautuu hiestä ihoon kiinni? Tällä kertaa ei tullut edes krapulaa ;)

Tänään lähdettiin vielä lasten toiveesta Sharjahin WildLifeCenteriin. Aina yhtä upea paikka. Ehdottomasti lapsiperheiden must-do -listalla.

Työrintamalla ei mitään uutta. Kivaa on edelleen. Viime viikolla kuvattiin uima-altaalla, kössikentällä, lapsia studiolla, taottiin paria diiliä, viimeisteltiin huvijahdin kuvia. Myös eläintauluni aloittivat matkansa Greensin Organic Cafe'seen myyntiin. Kaikkea jännää luvassa. Ja kohta kesälomakin.

Tiedoksi kiinnostuneille. Minä ja lapset saavumme Suomehen suvehen kesäkuun 29. Aletahan suunnithella kahvikutsuja.

Ikuvanha Toverini vanheni viime viikolla ja minä parka en edes muistanut, jotta olisi onnittelemaan joutanut. Otetaan kesällä takaisin, eikös :)

Ja mitä ihanaa. Tekstiviesti saavutti, että Ystäväpariskunnan esikoinen syntyi ruusunpunaisissa sävyissä eilen illalla. Niisk ja nyyhk. On Ihmeellistä aikaa se.

Dubai onnittelee!!

Ylämäki alamäki

Kuukauden päivät meillä ehtikin pesukone pyöriä ihan omia aikojaan. Pikkuautot riveissä parkkitalon katolla ja maustepurkit ojennuksessa keittiön hyllyllä. Lapsetkaan ei juosseet Sofiaa karkuun ja elämä tuntui kaikinpuolin huojentuneelta.

Tilanteeseen tosin liittyi yllätyssektori nimeltä "no show".

Kootut selitykset:
"Madam I am so sorry. Mies ei tullut kotiin ajoissa ja sillä ei ollut puhelinta ja minä olin niin huolissani etten voinut nukkua ja olen ihan kipeänä nyt ja en siis tänään voi tulla"
"Madam I am so sorry. Olen täällä iranialaisessa hospitaalissa kun minulla on maha sekaisin kun söin sitä riisiä ja se taisikin olla pahaa ja en siis tänään voi tulla"
"Madam I am so sorry. Tulin jo teidän kotiin mutta ei minulla ollutkaan avainta ja minun piti lähteä takaisin kotiin mutta en tiedä mihin mies on sen avaimen laittanut ja en siis tänään voi tulla"
"Madam I am so sorry. Kuljettaja ei voi hakea minua tänään niin myöhään töistä ja laitoin sinulle tekstiviestiä aamulla että mitäs nyt tehdään ja kun ei sinusta mitään kuulunut niin en uskaltanut lähteä liikkeelle. Eli en siis tänään voi tulla."

Kahtena viimeisenä kertana ei tätönen enää vastannut edes puhelimeensa, kun aamulla kehtasin ruveta perään soittelemaan. Suostui kuitenkin neljäntenä aamuna tuomaan avaimet takaisin. Olin edellisenä iltana soittanut tunnin putkeen sen numeroon ja puhisin jo lähteväni Satwaan vierailulle paistinpannun kanssa.

Menee hieman hankalaksi. Taas vaihteeksi. Vellalla loppuu kerho 12:30, Nuutilla kahden ja kolmen välillä. Ne pitää siis hakea opinahjoistaan ja jatkaa muina miehinä töitä lasten kanssa. Ei tuu mittään, ei tuu.

Tänään soitin kymmeneen meidifirmaan ja kyselin kokopäiväavun perään. Sinänsä turhanpäistä kun tarve ei välttämättä ole niin pitkään päivään. Mutta entäs kun mukelot on taas siinä pikkunuhassa (jota ei muuten koputi kop kop ollut piiiiitkään aikaan) tai koulussa on yksi niistä viikon-parin lomaputkista?

Ensi lauantaina taas haastatellaan.

Kun sitä joutuu tähän matalapaineen pyörteeseen, niin tuntuu ettei mikään oikein suju. Piti raivopäissään ruveta siivoamaan lastenhuoneen lelulaatikoita, kun ei töissä oikein edennyt hommat mihinkään suuntaan. Lapset tuntuivat olevan mielissään epätavallisesta seurasta.

Riittämätön ihminen. Vain palasia sinne, sirusia tänne.

Hullunkurinen perhe

Kaksi päivää aikaa hankkia perhe. Hyvin toimeentuleva pariskunta, kolmen-neljänkympin väliltä. Ja sitten se kymmenvuotias mukelo. Ehdottomasti poika.

Nainen on jo mielessä. Lauantain ultimate-aamusta haaviin jäänyt kanadalaiskaunotar. Todellisuus kalvaa kuvaa: Ei äidit ole noin nättejä, eihän sillä ole edes silmäpusseja, alleista puhumattakaan. Mutta nauttikoot potentiaaliset veneenostajat. Sukupuoliroolit toimivat eduksemme. Ravistan siis epäilyksen murut lattialle ja otan ensimmäisen puhelun.

Mies löytyy lähipiirivinkin avulla. Kaveri on poseerannut mm. Emiratesin pilottina ja huhupuheiden mukaan vararikossa tällä hetkellä. Saamme hänet siis hyvään hintaan perheen pääksi. Ulkomuoto sopii toivottuun toimeentuloluokkaan. Hahmolla sopivasti pyörentynyt keskivartalokin.

Entäs poika sitten? Oma on epäonnekkaasti oikeaa värisävyä, mutta asiakkaalle liian pieni. Huh. Mitähän siitäkin olisi tullut? Katastrofi. Kun oma geeniperimä ei sitten suostukkaan katsomaan kameraan tai hymyilemään. Olisi se saattanut ihan hyvä ollakin. Jääköön arvailuksi.

Taas puhelin käteen ja soitto sille ainoalle, kenelle voi soittaa. Se kun tuntee kaikki. Jolle kehtaa soittaa yhden jos toisenkin palveluksen perään. Onnekas yhteensattuma. Se kun on vielä ystäväkin. Ja niin vanhemmille saadaan lapsi. Vaaleakutrinen pojankloppi, joka sopii veneen kannelle kuin luonnostaan.

Mallien kuvat asiakkaalle hyväksyttäväksi ja sitten toivotaan kädet ristissä, että kelpaa.

Huoltoasemalla 6.30.
"Huomenta, Mark! Tässä on sinun poikasi Robert"
"Huomenta, Natasha! Tässä on aviomiehesi Mark ja poikasi Robert"
"Huomenta Robert, tässä on sinun vanhempasi, Mark ja Natasha"

Arabimies katsoo meitä alta kulmien hyvin kummastuneen näköisenä. Lastaudumme autoihin. Unihiekkaa silmissä.

Veneen lasku vesille on 2 tuntia myöhässä. Kun lopulta alkaa tapahtua, niin sitten mennään eikä meinata. Keskipieneen jahtiin ahtautuu parhaimmillaan 11 ihmistä. On stailisti, meikkitaiteilija, kaksi kapteenia, yksi köysipoika, mallit, asiakas, valokuvaaja ja meikäläinen.

Äkkiä selviää, että veneessä ei ole ilmastointia. Lattiapinta-ala ja pedit on peitetty valoilla, jalustoilla, mekoilla, kylmälaatikoilla. Luikertelen hikisten ihmisten ja tavarameren keskellä kantaen laatikkoa sinne, valoa tänne. Vahdin, että stailisti valitsee seuraavaan kohtaukseen sopivat vaatteet, huolehdin, että kaikilla on vettä, pyydän, että äiti nojaa isään hellästi ja tarkistan, että pojalta on murut pyyhitty huulista. Vaihdan kameraan muistikorttia ja linssiä, kasaan valoja ja korjailen freimiä. Välillä saan kameran käteen ja pääsen ottamaan pari kuvaa. Suklaanappi koiralle.

Sisätilat on kuvattu jo edellisenä päivänä. Kuusi tuntia ahtaamassa valoja kajuuttaan ja hyttiin. Sitä ennen kierretty kaksi päivää huonekalu- ja sistusliikkeitä etsimässä tyynyjä, sängynpäällisiä, koriste-esineitä, laseja.

Kahteen mennessä nosturi nappaa veneen keikkumaan taivasta vasten ja työläisparvi säntää paikalle kuivaamaan ja kiillottamaan jahtia laivausta varten. Vene jatkaa matkaa seuraavana päivänä Kroatiaan.

Liian hyvää ollakseen totta?
Poika ei kapinoi eristyslomaa kavereistaan, vaan hymyilee vastustamattomasti äidille, joka hellästi pöllyttää poikansa tukkaa. Isä ei vedä sitä kaljaa kannella, vaan kärsivällisesti seisoo kokassa jälkikasvunsa kanssa sojottamassa etäisyyteen, jossa saattoi vilahtaa kilpikonna. Äiti sädehtii puuteroituna C-kupin bikineissään ja on valmis kallistamaan kutrimeren aviomiehensä olkapäälle, vaikka maisemat ovat kamalat, paahde valuttaa noroa lapaluiden välissä ja kansi polttaa jalkapohjia.

Hullunkurinen perhe.